Julia Kivelä

Naturescope, miten tuoda kansallispuisto kaupunkiin konseptin kuvaus

konsepti Konseptikuvaus Palvelumuotoilu Co-creation workshop

Tänään tutustumme palvelumuotoilutiimin omin sanoin Metsähallitukselle yhteistyössä Visit Tampereen ja Ekokumppaneiden kanssa tehtyyn Naturescope-palvelumuotoilukonseptiin ja avaamme konseptin sisältöä, jotta jokainen pystyy halutessaan monistamaan konseptin omaan toimintaansa. Jos kaipaat lisää tietoa konseptista tai joku jää osa siitä jää askarruttamaan, ota reippaasti yhteyttä BLUE-tiimiin lab8@haaga-helia.fi.

Suhteemme metsään on varsin kaksijakoinen. Metsä on suomalaisen tuotantotalouden ja siksi yhteiskunnan hyvinvoinnin kivijalka. Toisaalta suhteemme luontoon on hyvin henkilökohtainen; olemme ammentaneet sieltä niin henkistä kuin fyysistä ravintoa. Metsä on syvällä suomalaisessa identiteetissä ja kansallispuistot ovat yhteinen aarteemme, joiden käyttö on vilkasta, mutta ei niin laajaa ja monipuolista kuin voisi olla. Metsähallitus haluaa houkutella uusia kävijöitä kansallispuistoihin modernin teknologian, kuten lisätyn ja virtuaalisen todellisuuden sovellusten avulla.

Toimeksiannon yhtenä inspiraation lähteenä oli yhteisessä co-creation päivässä Tampereella ilmoille heitetty mielikuva lontoolaiselle aukiolle sijoitetusta putkesta, johon katsomalla avautui yhteys toiselle puolelle maailmaa. Sen välityksellä saattoi esim. vilkuttaa ihmisille toiselle puolelle maailmaa. Toteutuksessa oli käytetty live-kuvaa. Tästä juontaa myös konseptin nimi Naturescope.

Projektin alkuvaiheessa saimme Metsähallitukselta toimeksiannon, jossa määriteltiin työn tavoitteeksi tuoda luontokokemus koettavaksi ja herättää uteliaisuutta ja houkuttelevuutta luontoa kohtaan sekä tuoda kansallispuistot kaupunkiin. Naturescope-konseptin tavoitteena on ”viedä” käyttäjä luontokohteelle, ja mahdollistaa kansallispuistojen parhaiden makupalojen kokeminen virtuaalisesti & monikanavaisesti (360 + AR + käyttäjien sisällön jakaminen) kotona & kohteessa. Tavoitteena on myös kehittää uusi järviluontomatkailuun perustuva digitaalinen matkailupalvelukonsepti. Digitaalinen konsepti voi perustua eri teknologioihin (AR/VR/MR) tai niiden yhdistämiseen. Konseptin on tarkoituksenmukaista olla sellainen, joka on matkailullisesti vetovoimainen ja joka tuo lisäarvoa käyttäjilleen. Työn tuloksena oli tarkoitus synnyttää käyttäjälähtöisesti kehitetyn, uusia teknologioita hyödyntävän virtuaalikonseptin käsikirjoitus ja konseptikuvaus.

Tärkeimmäksi tavoitteeksi työskentelylle palvelumuotoiluprosessin alussa nostettiin kysymys “Miten tuoda kansallispuistojen helmet kaupunkiin?” Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoja pidettiin tärkeimpinä kohteina, joista konsepti voitaisiin monistaa myös muihin kansallispuistoihin. Vaikka yhteistyökuvio Järviluontokeskuksen kanssa oli selvää, hanketta ei ole loppujen lopuksi rajoitettu riippumaan Tampereen Särkänniemen Järviluontokeskuksesta. Sen sijaan konseptia voitaisiin mahdollisesti esittää myöhemmin Särkänniemen 360 Cinemassa.

Prosessin alussa lopulliselta konseptilta toivottiin huumoria, rohkeaa ”hulluttelua” ideoilla, interaktiivisuutta, tarinankerronnan hyödyntämistä, esimerkiksi “eläviä kiviä” ja jotain, mitä ei ole vielä olemassa. Vahvana toiveena oli WAU-kokemuksen saavuttaminen. Myös teknologiaa toivottiin hyödynnettävän, mutta ei esimerkiksi VR-lasien käyttöä, sillä niitä on kallista ylläpitää. Lisätty todellisuus, AR eli augmented reality, koettiin parhaaksi teknologiaksi tässä vaiheessa. VR-laseja voitaisiin lisätä tulevaisuudessa esimerkiksi messuilla hyödynnettäväksi. Rajoitteiksi tai haasteiksi todettiin seuraavia: fyysiset ominaisuudet, kalliin ylläpidon, aika-akselin, liikuteltavuuden. Merkittävät toiveet olivat helppokäyttöisyys ja kevyet ylläpitokustannukset. Lopulliselta konseptilta toivottiin sen lisäksi kuvien, tarinoiden, videoiden ja kokemusten jakamisen verkossa reaaliaikaiseksi sekä tarinoiden ja tarinallistamisen hyödyntämisen.

Valitsimme kohderyhmäksi keskustelun jälkeen noin kolmekymppisiä suomalaisia Turun, Tampereen ja Helsingin seudulta. Tavoitteenamme oli selvittää, miten saisimme uusia kävijöitä kansallispuistoihin. Ensimmäisen ”ymmärrys”-vaiheen tietoa lähdettiin keräämään erilaisilla tavoillla, kuten haastattelemalla, havainnoimalla sekä tekemällä kyselyn sosiaalisessa mediassa.

Havainnointivaiheen myötä sovelluksesta syntyi seuraavia alustavia ajatuksia: miten saamme ihmiset jakamaan omia kokemuksiaan kansallispuistoista AR-sovelluksen avulla? Korostetaan elämyksiä, ei luettavaa tietoa. Voimmeko hyödyntää suomalaisessa metsässä eläviä eläimiä hätkähdyttämään, vai ovatko ne liian pelottavia ja siksi este käytölle? Voisiko sovelluksessa olla esimerkiksi puhuva kettu? Emme halua käyttää virtuaalihahmoja, vaan aitoja valo- ja videokuvia eläimistä. Voisimmeko tehdä Kansallispuisto Go -tyyppisen sovelluksen Pokemon Go -AR-peliä mukaillen: nappaa kettu, entä mistä löydät karhun?

Perehdyimme kansallispuistoihin Metsähallituksen verkkosivujen ja muiden verkkopalveluiden, kuten Instagramin avulla. Lisäksi vierailimme Seitsemisen ja Nuuksion kansallispuistoissa huhtikuussa. Käynneillä Seitsemisessä ja Nuuksiossa havaitsimme kansallispuiston käyttäjien jakautuvan niillä kerroilla lapsiperheisiin, aktiivisiin varusteretkeilijöihin sekä kansainvälisiin turisteihin. Totesimme myös, että kaikki metsässä käyvät ihmiset eivät välttämättä halua käyttää siellä puhelimia tai muita älylaitteita. Suhtautuminen Seitsemisessä ja Nuuksiossa tavattujen keskuudessa oli jopa negatiivinen sovellus ajatusta kohtaan. Käyttäjien mielipiteet mobiililaitteen käyttämisestä metsässä jakautuivat kahtia: toisille kännykkä on oivallinen apuväline etukäteistiedon, kuten parkki- ja makkaranpaistopaikkojen sijainnin selvittämiseen ja reittien suunnitteluun, jopa retken aikaiseen paikannukseen ja toisille puolestaan viimeinen mahdollinen väline, joka metsään pitäisi ottaa mukaan.

Yhteenvetona haastatteluista totesimme, että ajanpuute ja se, ettei ole koskaan käynyt metsässä sekä mistä saada tietoa nousivat suurimmiksi esteiksi kansallispuistossa käymiseen. Ryhmämme havaitsikin työskentelyn aikana, että vaikka Metsähallitus kertoo kansallispuistoista monipuolista tietoa useilla foorumeilla, suomalaiset eivät toistaiseksi kuitenkaan riittävän hyvin löydä tätä tietoa. Ratkaisuksi esteisiin löytyi se, että kaveri pyytäisi mukaan metsään.

Taustatutkimuksen ja haastattelujen pohjalta projektiryhmän jäsenet loivat yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa ensimmäisen prototyypin, jota lähdettiin testaamaan potentiaalisilla käyttäjäryhmillä. Prototyypissä näyttöä koskettamalla voi lisätä erilaisia eläimiä ja kasveja tavallisen kuvan päälle. Toisena ajatuksena oli eräänlainen ”metsä kasvaa” näytölle, jossa prototyypissä olleet eläimet ja kasvit liikkuivat näytöllä.

Kun ryhmä yhdisti toimeksiantajan toiveet, käyttäjäkokemukset, palauteet ja ideat, päädyimme luontosovelluskokonaisuuteen, jonka avulla saataisiin ihmisiä houkuteltua luonnonpuistoihin. Ensisijaisesti projektitiimin ehdotus on luoda puhelinsovellus, perustuen jo olemassa olevien ja potentiaalisten käyttäjien tarpeisiin. Sovellus vastaisi myös toimeksiantajan toiveisiin siitä, että tuotetta olisi helppo ylläpitää, eikä sen luominen ja ylläpito olisi kallista. Sovelluksessa tulisi olla seuraavanlaisia ominaisuuksia, jotka helpottaisivat päätöstä lähteä luonnonpuistoon, sekä tekisi käynnistä miellyttävän kokemuksen

  • Informaatiota kauneimmista luontokohteista
  • Reitti- ja paikannuspalvelu
  • Informaatiota palveluista luonnonpuistoissa
  • Kuvan jakamismahdollisuus erilaisilla suodattimilla sosiaalisessa mediassa
  • Pelillinen sovellus nuorille lapsille, joissa kerätään reitin varrelta esimerkiksi erilaisia kasveja tai eläimiä

Lisäksi palvelumuotoilutyöryhmä ehdotti Metsähallitukselle palvelumuotoiluprosessiin perustuen, että olisi hyvä luoda rikastettua todellisuutta hyödyntävä huone, jota voitaisiin käyttää markkinoimaan luontokohteita esimerkiksi kaupungeissa ja messuilla. Huoneessa käyttäjä voisi katsella ympärilleen metsässä, jota tukemaan olisi metsän ääniä ja mahdollisesti myös tuoksua. Tärkeää olisi luoda hiljainen tila, jossa luotaisiin metsän ainutlaatuinen tunnelma. Valitettavasti projektitiimillä ei ollut resursseja aloittaa tämän tuotteen testausta. Nämä kaksi ominaisuutta yhdistämällä olisi mahdollista tuottaa kokonaisuus, jota voisi hyödyntää esimerkiksi messuilla tai Tampereelle suunniteltavassa Järviluontokeskuksessa. Asiakas pääsisi kokeilemaan metsähuonetta, jonka jälkeen hänelle esitellään sovellus, jota käyttämällä kynnys lähteä kokemaan kyseinen luontokohde todellisuudessa saattaisi madaltua. Tarjoamalla mahdollisuus jakaa kokemus metsähuoneesta on tietenkin positiivista julkisuutta sosiaalisessa mediassa ja tuo näkyvyyttä.

Palvelumuotoiluprosessissa muotoiltu AR-sovellus olisi hyödyllistä yhdistää se muihin jo Metsähallituksella olemassa oleviin aineistoihin ja tiedonlähteisiin. Sovellus hassuttelee ja herättää huomiota, ja voi siksi toimia helppona välineenä houkutella yhä useampia suomalaisia tutustumaan kansallispuistoihin, sillä moni haluaisi mennä metsään, muttei ole aikaa tai koe sitä helpoksi. Sovellukseen olisi hyvä liittyä toiminnallisia ominaisuuksia, kuten GPS paikannus sekä informaatiota reiteistä ja palveluista.

Houkuttele kaveri retkelle kansallispuistoon AR -mobiilisovellus

  1. Katso kaupunkia, toimistoa tai kotia kännykkäkameran läpi ja lisää kuvaan laadukkaita AR-elementtejä:eläimiä, nopeasti kasvava metsä, marjoja
  2. Tallenna kuva
  3. Kirjoita kutsu, esim.”Piipahdin kansallispuistossa kuten kuvasta näkyy. Mitä jos lähdettäis kokemaan tää livenä yhdessä? Suunnittelin meille reitin ja katsoin, että matkalle osuu myös nuotiopaikka. Sopiiko sunnuntaina?”
  4. Jaa kuva kaverille WhatsAppissa tai Instassa
  5. Menkää nauttimaan kansallispuistosta yhdessä

Sovelluksen kehittäminen jatkuu ensimmäisen vaiheen jälkeen. Sovellus voisi olla alku Metsähallituksen omalle mobiilisovellukselle, joka kasvaisi vähitellen kattamaan kaikki asiakkaiden kannalta tärkeimmät asiat luonnonpuistoissa ja lisää AR:n tarjoamia mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi: meditaatio tai mindfulness etki luonnossa keskellä kaupunkia. Palvelumuotoiluryhmä toivookin työn johtavan sovelluksen toteuttamiseen, jotta yhä useammat löytäisivät jo tuotetut, upeat materiaalit ja innostuisivat lähtemään nauttimaan Suomen kansallispuistoista.

Seuraava Vesistömatkailun reitit: Tahkon Huutavanholman reitin konseptin kuvaus